Blogi
Jos olet täällä, haluat tietää lisää minusta. Tai töistäni. Tai siitä miksi olen perustanut Seinätaide.fi:n. Tai ehkä klikkasit vahingossa. Joka tapauksessa olet tervetullut! Täällä kirjoitan omana itsenäni, ilman mainospuheita.
Mitä minä täällä teen?
Miksi kaupallisen alan tekijä, myynnin osaaja ja retail-maailmassa edustajana ja kouluttajana vuosia uraa tehnyt on nyt täällä, seinämaalarina? Mikä minusta tekee maalarin, kun onhan noita ihan oikeitakin maalareita?
Alkujupinat
No onhan niitä. Maalareita. On niitä taitelijoitakin. Minä olen ennen kaikkea taiteilija. Olen väreistä tarkka, kokonaisuuksia hahmottava ja tilan tunnelmia herkästi aistiva ihminen. Olen yhdistänyt värisilmäni, teknisen osaamiseni ja seinien maalaamisen intohimoni nyt yhden yrittäjän palvelukonseptiksi. Haluan päästä jakamaan muillekkin sitä taitoa, jota lähipiirini on ilolla saanut käyttää hyväkseen.
Kaikki on tietenkin alkanut omista seinistä ja niiden kanssa monista kokeiluista, erheistä ja oman tyylin hakemisesta. Kuulin jostain, että asiantuntija on se, joka on tehnyt kaikki mahdolliset virheet hyvin pienen alan sisällä. Niin siinä olen kyllä jo hyvin pitkällä. Osaan nykyään välttää virheet maaleja valitessa ja töitä tehdessä.
Miten päädyin tekemään tästä hommasta nyt leipätyöni ja syöksymään suin päin yrittäjäksi? No palamalla loppuun tietenkin. Päätin tulla yrittäjyyteen lepäämään. Vitsi vitsinä, mutta tavallaan tottakin. Irtisanomiset, joita joka puolella vilisi alallani ja joka osui omalle kohdallenikin lopulta kahdesti, teki selväksi että nyt tai ei koskaan. Sitä voi epäonnistua joko työnhaussa satojen tuhansien muiden joukossa, tai sitten yrittäjänä. Yrittäminen tuntui paremmalta ajatukselta, sillä maalaamisen palo oli kytenyt sisälläni jo vuosia. Tottakai se kortti kannattaa kääntää.
Samalla asiaan vaikutti myös terveyteni. Krooniset kivut laittavat miettimään, että mitä oikeasti voi tehdä. Maalaamaan pystyn, ja se vie ajatukset paremmin pois kivusta kun televisioiden ominaisuuksien vertailu Gigantissa (olin Samsungilla TV-asiantuntijana reilu 7 vuotta.)
Mitä olen oppinut maaleista?
Maalit ei lopulta olekkaan ihan niin yksinkertaisia kuin ajattelisi. Tai no, tavallaan on – siihen asti kunnes alat opiskelemaan niistä. Tässä osiossa on tappavan tylsä jaarittelu maaleista. Kirjoitan niille ketkä haluavat että joku selittää nämä asiat. Ja niille ketkä eivät oikeastaan ole kiinnostuneita mutta lukevat kuitenkin. Ja sitten muut maalitietäjät: korjatkaa, jos olen jossain väärässä.
Maalin sidosaineet
Nyt voin heti sekoittaa pääsi. Maalia kun voi tehdä öljyllä, muovilla, hartsilla, maitoproteiinilla, kananmunalla, silikaateilla, selluloosalla, mineraaleilla, hybridiseoksilla ja sitten vielä sellaisilla ainesosilla, jotka pysyvät liikesalaisuuksina. Teollisuusmaalit sitten vielä erikseen. Bitumit jne. Minä tiedän pääasiassa sisustusmaaleista ja ulkomaaleista.
Mitä eroa niillä sitten on?
Iso osa sisustusmaaleista on nykyään muovipohjaisia. Akryylia, akrylaattia, akryylipolymeeria. Käytännössä siis aina jonkinlaista muovia. Se on tietenkin aivan hyvä, sillä muovi ei tarvitse hirveän haisevia liuottimia ja nykyään niistä osataan tehdä jo melko päästöttömiäkin. Muovi muodostaa maalikalvon, eli yhtenäisen pinnan. Muovin määrä ja joustavuus sitten vaihtelee sen mukaan mihin maali on suunnattu. Paneelikatoissa esimerkiksi maalikalvon pitää pystyä joustamaan paremmin halkeamatta kuin mitä tasaisella seinällä. Lateksimaalit on sitten paksuja ja hyvin liimaisia. Tarttuvat mihin vain. Muovin etu on kulutuskestävyys ja kyky tarttua monenlaisiin pintoihin. Perinteiset maalit vaativat enemmän asiantuntijuutta ja osaamista valita maali aiemman pohjan, olosuhteiden (kosteus, rasitus, pintamateriaali) mukaan. Perinnerakentajat ovat näissä tietenkin parhaita asiantuntijoita, minä läpisen lämpimikseni. Konsultoin aina perinneosaajia jos lähden tekemään jotain vanhoihin kohteisiin tai muuten perinteisin menetelmin.
Silikaatit kestävät lämpöä paremmin (takan muurit esim) ja viihtyvät myös ulkona. Silikaatit eivät muodosta kalvoa, kyse on mineraalimaalista. Ulkoseinien rappaukset maalataan silikaattimaalein, puutalot taas akrylaattimaalein tai öljymaalein. Öljymaali on monen mielestä se luonnollinen ja parempi vaihtoehto, mutta öljymaaliin kun ei tänä päivänä saa enää laittaa myrkkyjä ja lyijyä pitämään hometta poissa, niin mustapilkkuhome voi yllättää, mikäli olosuhteet ovat homeelle suotuisat. Moni luulee taloaan vain likaiseksi ja pesee pesemistään, kunnes ymmärtää maalata talonsa toisella tapaa. Ammattimaalarit suosivat nykyään peittosuojamaaleja, elleivät satu olemaan perinnemaalareita. Taas tullaan siihen että perinnerakentajat osaavat arvioida homeelle altistavat olosuhteet. Tavalliseen 2000-luvun pakettitaloon saattaa olla varmempi valita peittosuoja, olen nähnyt useita kohteita joissa on vain otettu öljymaali kun Pentti naapurista niin käski, ja sitten pesty taloa joka kesä parikin kertaa. Olin hetken maalifirmalla töissä, kuntokartoitin ulkomaalauskohteita ja myin huoltomaalauksia.
Hartsit sitten taas ovat minulle melko tuntemattomia. Hartsi on kuitenkin monipuolinen, esimerkiksi kalkki- ja mineraalimaalattujen pintojen suojaaja. Sillä saadaan vedenpitävä, sulkeva kalvo. Toinen vaihtoehto kalkkimaalien päälle on vaha. Sen huonous on päällemaalaamisen mahdottomuus. Koko pinta pitää poistaa.
Maitoproteiini (kaseiini) ja kananmuna taas toimivat niin, että niistä saadaan tehtyä liimaista limaa, jolla pigmentit saadaan pintaan ja kuivumaan kiinni. Huonekalumaaleissa näkyy kaseiinimaaleja, kananmunaa käytetään tietääkseni ainekin ikonien maalauksessa. Munaa ja pigmenttiä. Vegaanista kaseiinia saadaan kookoksesta. Silloin maalissa on mieto kookoksen haju kunnes se on kuivunut kokonaan.
Kalkkimaalien käännöskukkaset
No niin. Sitten tullaan kalkkiin. Kalkkimaali on se mitä laitetaan navetan seinään. Keittomaalia sekin muistaakseni on. Sitä en ole itse käyttänyt, mutta sitten taas olen käyttänyt kalkkimaalia todella paljon.
Ai mitenniin täh? No siten, että kalkkimaalin nimellä myydään tuotteita joiden alkuperäinen nimi on Chalk paint, liitumaali. Joku suomalainen markkinoija on vaan tehnyt käännöskukkasen ja nyt sitten kukaan ei enään tiedä että mitä mikäkin maali nyt sitten on.
Jatkuu myöhemmin, kun ehdin luennoida. Kiitos kun luit tänne asti.